Janina Paasonen

Uhkailu, lahjonta ja kiristys politiikassa

  • Uhkailu, lahjonta ja kiristys politiikassa

 

Uhkailu, lahjonta ja kiristys ovat usein toistuvia termejä puhuttaessa lastenkasvatuksesta mutta niiden soveltuvuus myös politiikkaan on eittämättä totta katsottaessa nykyisen Perusporvarihallituksen tapaa neuvotella Sosiaali- ja terveyspoliittisesta uudistuksesta.

 

Aivan kuten uhkailu, lahjonta ja kiristys, niin myös kaikenlainen koplaaminen ja lehmänkauppojen teko on politiikkaan pesiytynyt tapa jolla ei kuitenkaan yleisesti voi katsoa olevan alunperin poliittista vaan nimenomaan taloudellinen vaikute.

 

Kuitenkin katsottaessa nyt toimivan Perusporvarihallituksen toimia tulee mieleen väistämättä kysymys missä määrin tätäkin asiaa on puitu ja siitä päätetty potilaan etu edellä ja missä määrin päätöstä ajavat ideologisesti motivoituneet ja sitä kautta päätöstä hidastavat “taantumukselliset” syyt.

 

Edellisenä torstaina Sipilän uhkailemalla aloittama prosessi ja siitä jatkuneet päätökset saivat aikaiseksi uuden Sosiaali- ja terveyspoliittisen uudistuksen perusraamit. Keskusta sai mukaan uudistukseen ajamansa maakuntamallin joka osittain pohjaa päätöksen kautta puolueen arvostuksen ja kannatuksen nostamiseen maakunnissa joista suuri osa heidän äänestäjäkuntaansa on lähtöisin. Myös Perussuomalaiset joiden kannatus osittain pohjaa samoissa maakunnissa vaikuttavaan liikkuvaan äänestäjäkuntaan lähti peesaamaan Kepun ehdotusta enemmän kuin mielellään todetessaan sen hyväksymisen olevan asia joka ei heiltä vaadi sen suurempaa aloitteellisuutta.

 

Sen sijaan kansallinen Kokoomus ilmoitti alkuperäisen päätöksen yhteydessä ettei tätä hyväksynyt ja esitti omaa vaihtoehtoista keskussairaaloiden malliin pohjautuvaa ohjelmaansa. Se sai kuitenkin neuvottelujen kautta mukaan päätökseen jo pitkän aikaa ajamansa yksityisen sektorin mukaan tuomisen ja tyytyi näin Sipilän ajamaan maakuntamalliin.

 

Mielestäni näiden keskustelujen ja niitä kiinnostuneena seuranneen ihmisen näkökulmasta minulle ei ollut niinkään kiintoisa anekdootti Sipilän messiasmainen ulostulo ja esiintyminen altruistisesti suomen pelastajana ilman mitään itsekkäitä pyrkimyksiä, vaan se kuinka kaiken tämän näyttävästi organisoidun draaman taustalla näyteltiin jatkuvasti kabineteissa tapahtuvaa valtapeliä jossa ainoana motivaattorina toimi saada vietyä esityksessä läpi omia ideologisia asioita. Niin kutkuttavaa kuin tällaisen “punavihreässä kuplassa” vaikuttavan sosialistin näkökulmasta olisikin katsoa tätä poliittista lehmänhännänvetoa ja siitä seuraavia otsikoita iltapäivälehdissä, on kuitenkin huomattavasti tärkeämpää kiinnittää huomionsa itse sisältöihin ja keskittyä siihen mitä ne tarkoittavat potilaan kannalta.

 

Kokoomus siis sai vietyä neuvotteluiden aikana läpi ehdotuksensa siitä, että yksityisen puolen toimijat saataisiin mukaan nykyiseen lähinnä julkisen puolen vetämään SoTe-malliin. Asiaa perusteltiin useamman kerran Ruotsin ja aiemmin tekemään vastaavaan päätökseen jonka kohdalla kuitenkin sujuvasti unohdettiin mainita kyseisten päätösten johtaneen ko. Maassa nimenomaan hoidon hintatason kallistumiseen ja sitä kautta terveydenhoidon osittaiseen eriarvoistumiseen. Rikkaat voivat jo nyt hakea hoitonsa yksityiseltä sektorilta ilman sen kummempia uudistuksia, kun taas tavallinen työtätekevä ja vähävaraisempi kansanosa kamppailee yhä vähenevien resurssien ja pitenevien jonojen vaikutuksessa hoitoon pääsystä joutuen väliin tinkimään varsin akuutistakin hoidosta.

 

Tältä osin katsottaessa odotan jännityksellä neuvotteluja seuraavassa vaiheessaan kun aletaan keskustelemaan rahasta ja sen kohdistamisesta. Odotettavissa on, että yksityisen sektorin mukaantuonti tulee johtamaan ehdotuksiin joissa jo nyt kortilla olevia rahoja ehdotetaan jaettavaksi tukina myös mukaan otettaville yksityisen puolen yrityksille ja saadaan näin veronmaksajat maksumiehiksi ja -naisiksi kokoomuksen hankkeelle jossa yhteiskuntaa pyöritetään täysin yksityisin varoin kansan ollessa itse lähinnä maksajan roolissa.

 

No, politiikka on politiikkaa ja poliittinen lehmänhännenveto poliittista lehmänhännänvetoa. Aina kun päätöksiä tehdään ideologialähtöisesti kuten tällä nykyisellä hallituksella on ollut tapana heti ensimmäisestä päivästään lähtien, päädytään tilanteeseen jossa asiantuntijoiden näkemykset sivuutetaan aina kun se ei sovi oman puolueen ideologiseen rakenteeseen. Näin politiikasta tuleekin ennemmin poliittisen vaikutusvallan käyttämistä työkaluna ajettaessa omia itsekkäitä pyrkimyksiä. Kaiken tämän keskellä kansalle tarjotaan leipää ja sirkushuveja näyttävien ulostulojen muodossa ja yritetään sillä tavalle peittää se niin ikävältä kuulostava totuus.

 

Se, että politiikkaa nykymuodossaan ei harjoiteta ihmisten parhaaksi vaan ideologisten agendojen eteenpäin viemisen vuoksi. Kaikesta tästä hyötyvät lähinnä puolueet ja heidän eturyhmänsä kansan ollessa lähinnä maksajana.

 

Kun herrat ajavat, niin kansa maksaa!

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

NäytäPiilota kommentit (2 kommenttia)

Käyttäjän jounisnellman kuva
Jouni Snellman

"Kun herrat ajavat, niin kansa maksaa!"

Tästä samaa mieltä. Mutta on siellä rouviakin mukana.

Toimituksen poiminnat